Simo Korhosen kymmenvuotinen karkotus Siperiaan oli nyt takanapäin. Hujentunein mielin hän palasi 1952 rakkaitten muisotojen ja monien unelmiensa kotimaahan, mutta ei saanutkaan heti lupaa muuttaa asumaan lapsuutensa maisemiin. Kaukolan pojan uusi elämänvaihe alkoi Matveeva selgassa ja karjalan Kontupohjassa. Vasta kymmenen vuoden jälkeen hän pääsi asumaan Pohjois-Inkeriin, lähemmäksi Leningradia, Säryn kylää, Kaukolan koulua, Toksovan kotikirkkoa ja vielä elossa olevia ystäviä ja sukulaisia.
Simo tuli paikalliselle väestölle tutuksi taitavana työntekijänä, ahkerana, avuliaana ja seurallisena.Mutta miten kävi unelmien? Hän sai koea pettymyksen toisensa perään. Täälläkin hänen elämäänsä kahlitsi ihmisten keskinäinen epäluulo, alituinen pelko ja turvattomuus. Norilskin kärsimysten muistot seurasivat kuin varjo hänen päiviinsä ja öihinsä.
Selviytyykö Simo pettymyksistään? Tuleeko hänestä oman aikakautensa ja sen olosuhteitten uhri - vai onnekas selviytyjä?
